Maantieteen moninaisuus näkyy erilaisissa suuntautumisvaihtoehdoissa, jotka vaihtelevat luonnonmaantieteestä ja geoinformatiikasta kulttuuri- ja matkailumaantieteeseen ja aluekehitykseen ja aluepolitiikkaan. Keskeisin ero suuntautumisvaihtoehtojen välillä on siinä, että nähdäänkö ihmisen ja ympäristön välinen yhteys enemmän ihmisen vai ympäristön näkökulmasta. Maantieteen opiskelu aloitetaan tutustumalla kaikkiin erikoistumisaloihin, jonka jälkeen jokainen valitsee kolmannen opiskeluvuoden kuluessa suuntautumisvaihtoehdon, johon haluaa perehtyä syvällisemmin.
Sivuaineilla maantieteilijä täydentää omaan osaamistaan. Useimmat opiskelijat valitsevatkin sivuaineita oman mielenkiintonsa mukaan, mutta valinnoissa kannattaa huomioida myös erikoistumisalan näkökulmat ja työelämän tarpeet. Alla on kerrottu tarkemmin maantieteen eri erikoistumisaloista ja niille tyypillisistä sivuaineista.
Geoinformatiikka
Paikkatiedon ja maantieteellisen mallinnuksen työväline
Geoinformatiikka on monitieteinen ala, joka käsittelee maantieteellistä tietoa, sen keräämistä, tallentamista, analysointia, visualisointia ja jakamista. Geoinformatiikassa voidaan hyödyntää hyvin monenlaista tietoa, kuten vaikkapa satelliittikuvia tai kaupungin asukkaille tehtyjä kyselyitä. Ala hyödyntää erilaisia matemaattisia ja tilastollisia menetelmiä maantieteellisten ilmiöiden analysointiin ja mallintamiseen. Geoinformatiikka mahdollistaa esimerkiksi sijaintianalyysejä, ennusteita ja päätöksentekoa tukevia analyysejä, kuten esimerkiksi optimaalisen sijainnin määrittämistä uudelle sairaalalle, ilmastonmuutoksen vaikutusten seuraamista tai älykkäämpää liikennesuunnittelua kaupungeille.
Vaikka geoinformatiikassa painotetaan usein erilaisia analyysimenetelmiä ja ohjelmointitaitojen hyödyntämistä, alalla on mahdollista tutustua monipuolisesti lähes mihin tahansa teemaan ja soveltaa paikkatietomenetelmiä niiden tarkastelemiseksi.
Geoinformatiikan soveltamismahdollisuudet ovat lähes rajattomat, ja sen osaamista arvostetaan laajasti. Sen vuoksi geoinformatiikka onkin kasvava osa-alue maantieteen tutkimuksen kentällä.
Mahdollisia sivuaineita:
- Ohjelmointi
- Tilastotiede
- Tietojenkäsittelytiede
- Ihmis- ja luonnonmaantieteen opintoja
Luonnonmaantiede
Alueellista luonnontiedettä ihmistoiminta huomoiden
Luonnonmaantiede on eri luonnontieteistä ponnistava tieteenala, jossa tarkastellaan luonnonjärjestelmiä sekä luonnon ja ihmisen välistä alueellista vuorovaikutusta. Luonnon toiminta on monimutkainen kokonaisuus, jonka ymmärtämiseen tarvitaan monen eri näkökulman ja osatekijän yhdistämistä. Elotonta luontoa tarkasteleva luonnonmaantieteilijä voi olla kiinnostunut esimerkiksi erilaisten geomorfologisten muodostumien synnystä tai jäätiköiden toiminnasta, joiden ymmärtämiseen tarvitaan muun muassa geologian ja klimatologian tuntemusta. Elollisen luonnon toiminnan, kuten vaikkapa ekosysteemien ymmärrykseen tarvitaan taas ekologian tuntemusta. Maantieteessä keskitytään usein eri mittakaavojen tarkasteluun, minkä vuoksi se erottuu muista luonnontieteistä laajuudellaan.
Opinnot antavat vahvan perustan luonnon ja ympäristön toiminnan ymmärtämiseen, joidenka lisäksi saat valita itseäsi kiinnostavia opintoja vaikka muista luonnontieteistä. Luonnonmaantiede tarjoaakin paljon laajemman näkemyksen ja tietotaidon luonnon toiminnan ymmärtämisestä ja hallitsemisesta. Erikoistumisala antaa valmiudet tutkimustyöhön niin maastossa kuin toimistossa, mutta myös monipuolisiin asiantuntijatehtäviin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.
Mahdollisia sivuaineita:
- Ekologia
- Geologia
- Ympäristönsuojelu
- Kestävä kehitys
- Ilmastonmuutos ja pohjoinen kestävyys
Kulttuurimaantiede
Ihmiskunnan kulttuuria alueellisesta näkökulmasta
Kulttuurimaantiede on nimensä mukaisesti kulttuureihin ja niiden muodostumiseen perustuvaa alueellista tutkimusta, jossa ihminen on tutkimuksen keskiössä.
Tutkimuksessa otetaan huomioon ihmisen toiminnan eroavaisuudet monesta eri näkökulmasta erityisesti eri alueiden välillä, jolloin maantieteelliset sekä ihmistieteelliset kysymykset yhdistyvät yhdeksi. Opinnoissa perehdytään teoreettisen ja historiallisen tiedon yhdistämiseen sekä niiden sijoittamiseen nykyaikaan. Erilaisia tutkimuskysymyksiä löytyy loputtomasti, minkä vuoksi erikoistumisala on hyvin monipuolinen. Opintoja voi valita mielensä mukaan kulttuurimaantieteen oheen, esimerkiksi historian tai yhteiskuntatieteiden puolelta.
Mahdollisia sivuaineita:
- Kulttuuriantropologia
- Sosiologia
- Historia
- Matkailu
- Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus
Matkailumaantiede
Turismin ja matkailun vaikutusten arviointiin, sekä niiden muodostumiseen pohjautuva alueellinen tutkimus
Matkailumaantieteen tutkimus on yksi ihmismaantieteen perinteisistä osa-alueista, jossa keskiössä on alueiden välillä liikkuminen, eli matkustaminen, ja sen vaikutukset.
Tutkimuksessa tarkastellaan tekijöitä, jotka vaikuttavat matkailijoiden kohdealueiden valintaan, matkailun aluetalouteen ja sosiokulttuurisiin kytkentöihin. Keskeisiä näkökulmia ovat muun muassa matkailun kestävyys ja vastuullisuus sekä matkailun suhde ilmastomuutokseen ja paikalliskulttuureihin.
Opintoja tukee vahvasti ymmärrys ihmisen toiminnan sosiaalista, taloudellisista ja ekologista vaikutuksista ja niiden rajoista. Tämän vuoksi esimerkiksi talous-, ympäristö- ja yhteiskuntatieteet ovat hyvä lisä matkailumaantieteen opintoihin.
Monipuolisen osaamisen avulla matkailumaantiedettä opiskelevat voivat suuntautua esimerkiksi matkailun hallinnan, suunnitteluun ja markkinoinnin monipuolisiin tutkimus- ja kehittämistehtäviin. Vahva teoreettinen osaaminen antaa valmiudet tutkimustyöhön sekä hedelmällisen pohjan yrittäjyystoimintaan ja sen ymmärtämiseen.
Mahdollisia sivuaineita:
- Ympäristönsuojelu
- Kauppatieteet
- Tuotantotalous
- Kestävä kehitys
Aluekehitys ja aluepolitiikka
Ihmistoimintaan pohjautuva teoreettinen tieteenala, jossa tutkimus keskittyy alueellisten ilmiöiden havainnointiin
Aluekehityksen ja aluepolitiikan opinnoissa perehdytään tilaan, alueisiin ja paikkoihin liittyviin ympäristöllisiin ja yhteiskunnallisiin prosesseihin sekä niiden hallintaan ja suunnitteluun. Tarkastelun kohteena ovat erilaiset alueet, kuten kaupunkialueet, maaseutumaiset alueet ja ylirajaiset alueet, niiden välinen dynamiikka sekä aluekehittämisen toimijuus.
Tarkastelun painopiste on Suomen aluerakenteen ja tilallisten muutosten tarkastelussa suhteessa Euroopan unionin aluepolitiikkaan ja globaaleihin muutoksiin. Aluekehityksen ja aluepoltiikan opinnot antavat vankan teoreettisen ja käytännön osaamispohjan sekä hyvät menetelmälliset valmiudet erilaisiin aluehallinnon ja -suunnittelun sekä ympäristöasiantuntijan tehtäviin.
Mahdollisia sivuaineita:
- Sosiologia
- Kauppatieteet
- Tulevaisuuden tutkimus
- Yhdyskuntasuunnittelu
Aineenopettajuus
Monipuolinen ja ihmisläheinen tapa tutkia maantiedettä niin arkisessa kuin teoreettisessa kehyksessä
Aineenopettajaksi suuntautuvat maantieteilijät saavat pätevyyden toimia niin maantieteen kuin myös toisen tai useamman aineen opettajina peruskoulussa sekä toisella asteella.
Suomen koulujärjestelmässä on pitkät perinteet maantieteen ja biologian aineyhdistelmällä, jonka vuoksi useimmat valitsevat toiseksi opetettavaksi aineekseen biologian. Mahdollisuuksia on kuitenkin monia, ja voit vapaasti valita muiksi opetettaviksi aineiksi esimerkiksi terveystiedon, psykologian, kemian tai vaikkapa matemaattiset aineet! Maantieteen aineenopettajaksi opiskelevat suorittavat kattavat opinnot sekä pääaineestaan että toisesta opetettavasta aineestaan. Lisäksi opiskellaan kasvatustieteitä. Opintojen sisältöön kuuluu keskeisenä myös opetusharjoittelu, joka suoritetaan useimmiten Oulun yliopiston omassa harjoittelukoulussa. Aineenopettajan erikoistumisala on erinomainen valinta ihmisläheisestä työstä kiinnostuneille. Opettajana toimimisen lisäksi pedagogisten opintojen suorittaneilla opiskelijoilla on myös monia muita ovia avoimena niin kasvatuksen, koulutuksen kuin myös tutkimustyön ja projektityöskentelyn saralla.
Mahdollisia sivuaineita:
- Biologia
- Terveystiede
- Matematiikka / fysiikka
- Kemia
- Kasvatustiede